APTEEKKIELÄMÄÄ MENNEILTÄ VUOSILTA
Pillerinpyörittäjä
"Farmaseutin leipomasta pillerimassasta leivottiin tankoja, joista leikattiin ja pyöritettiin pillereitä. Aluksi jännitti, mutta pian alkoi syntyä nättejä ja tasaisen pyöreitä", muistelee Asema-apteekin pitkäaikainen tekninen työntekijä Tuula Tyykilä.
Käppärän tyttö Tuula Tyykilä (s. Mäenpää) aloitti Porin Asema-Apteekissa 10.10. 1967. Hän teki samassa talossa pitkän työuran – lähes 50 vuotta.
Apteekkialalle tyttö päätyi onnekkaan sattuman kautta. Keskikoulun hän suoritti Piikkiön sisäoppilaitoksessa suoritetun keskikoulun jälkeen Tuula työskenteli tiilimäkeläisessä kaupassa. Hän vei ruokaostoksia taloon, jonka rouva oli farmaseuttina keskussairaalassa. Naisen suosituksesta apteekkari Tuomas Aaltola otti tytön Asema-Apteekkiin töihin.
"Olin onneni kukkuloilla."
Kodin opit: muista kohteliaisuus ja tee työsi aina kunnolla, tulivat apteekissa hyvään käyttöön.
"Aina piti teititellä. Se kävi minulta ihan luonnostaan."
Ensitöikseen tyttö sai tehtäväkseen siivota kaapin. Puhdasta tuli ja järjestys oli ensiluokkainen. Työn jälki läpäisi tiukan ja tarkan proviisorin haukankatseen.
Soppaa ja seteleitä
Tuolloin Asema-Apteekki sijaitsi vanhassa puutalossa Itsenäisyydenkadulla, lähes samalla paikalla kuin nykyään. Myymälä oli kadun puolella, talon takaosassa sijaitsivat laboratoriot ja varastot.
"Talon kulmassa oli sekatavarakauppa, josta hain usein lounasta työntekijöille."
Nuoren työntekijän työnkuva oli moninainen.
"Esimerkiksi yksi työntekijöistämme noukki mustikoita metsästä ja myi ne apteekkiin. Marjat puristettiin ja mehua käytettiin lääkevalmistuksessa."
Talon nuorimmainen juoksi asioilla kaupungilla. Joskus piti käydä lainaamassa jokin puuttuva ainesosa naapuriapteekista tai kiikuttaa kassa pankkiin. Arvokuljetukset kuuluivat Tuulan tehtävänkuvaan kahdesti päivässä.
Käsityötä ja kekseliäisyyttä
Apteekissa oli runsaasti henkilökuntaa ja käsityötä oli paljon.
"Tuohon aikaan tehtiin itse esimerkiksi kymmeniä erilaisia särky- ja flunssapulvereita, voiteita sekä yskänlääkkeitä."
Monet lääkepillerit valmistettiin omassa laboratoriossa. Lisäksi tehtiin tippoja.
"Kamfeeritippoja, anistippoja, kylmyydentippoja", Tuula muistelee repertuaaria.
Spriitä kuormattiin apteekkiin suurissa tynnyreissä. Pullotus tehtiin paikan päällä.
"Mentolspriitä myytiin sellaisenaan muun muassa aknenhoitoon sen ihoa kuivattavan vaikutuksen takia. Tuotetta alkoi kuitenkin mennä myös laitapuolen kulkijoille, joten tuotteen sekaan lisättiin risiiniöljyä. Väärinkäyttö loppui siihen," nauraa Tuula.
Karkkia ja kalanmaksaöljyä
Kalanmaksaöljyn pullotus ei ollut Tuulan mielipuuhaa. Hajumuisto nousee mieleen vielä vuosikymmenien kuluttuakin. Mukavia muistoja sen sijaan tulee lasten suosikkien, salmiakkijauheen ja -pastillien pakkaamisesta. Tuulan tehtäviin kuului myös tablettien, jauheiden ja tippojen pakkaaminen sekä etikettien ja leimoja lisääminen lääkepakkausten kylkiin.
Tuulan uran alkuvuosina aineitten haitoista ei tiedetty nykymaailman tapaan.
"Ammonikkia ja suolahappoa pullotettiin piharakennuksen happokellarissa. Ei siihen aikaan käytetty suojavarusteita, maskeja tai muita. Essu suojasi vähän vaatteita, mutta usein happoa roiskui ja sukat olivat päivän jälkeen reikiä täynnä."
Asema-Apteekissa tehtiin myös omaa yskänlääkettä, Mentosania, joka sisälsi muun muassa alkoholia ja lakritsauutetta. Lääke myytiin pulloissa, ja pullon pantti hyvitettiin, kun asiakas palautti sen apteekkiin uudelleen käytettäväksi.
– Alkuaikoina kaikenlaisia ulkoisesti käytettäviä linimenttejä myytiin myös asiakkaan omiin limsapulloihin. Tämä kuitenkin kiellettiin, kun tapahtui ikävä onnettomuus. Lapsi oli hörpännyt myrkkyä luullen sitä sitruunasoodaksi.
”Ota Hota ei pakota”
Ota Hota, ei pakota, oli 1950–60-luvulla suosittu mainoshokema Hota-pulverille. Tämä yksi suosituimmista särkylääkkeistä myytiin keltaisessa, intiaanikuvalla varustetussa pussissa. Hotaa ei tehty omassa apteekissa, vaan se tuli valmiina.
"Oli asiakkaita, jotka eivät saaneet päivää käyntiin ilman Hotaa."
Moni muistaa mummun tai vaarin kipanneen intiaanipulveria suoraan pussista suuhun. Lääkkeen käyttö sai riippuvuutta lähenteleviä piirteitä: se sisälsikin pienen määrän amfetamiinia.
Tietokoneet ja viivakoodit
1980-luvulla liiketoiminta siirtyi tietokoneaikaan. Aiemmin farmaseutti piti käsin päiväkirjaa joka ainoasta reseptikaupasta; mitä on myyty ja kenelle. Spriipäiväkirja oli vielä erikseen ja sen piti myös täsmätä millilleen.
Puutalosta Asema-Apteekki muutti Kelan taloon, katua korttelin lännemmäksi. Apteekkarina toimi tuolloin Seppo Vähä-Vihu. Seuraava apteekkari oli Mauri Sarriola, jonka aikana muutettiin Maakuntalinnaan.
– Maakuntalinnassa siirryttiin myös uuteen viivakoodikäytäntöön ja tekniset alkoivat toimia myös kassanhoitajina.
Maakuntalinnasta apteekki siirtyi nykytiloihinsa Lääkäritalon alakertaan vuonna 2011. Mauri Sarriolan jälkeen apteekkariksi vaihtui Leena Astala vuonna 2016. Koska apteekkien kaupunginosarajat olivat todella tiukkoja, apteekin osoite on koko sen historian ajan ollut tiukasti Itsenäisyyskatu.
Yöpäivystyksestä hammasharja!
Vielä 1980-luvulla apteekit olivat auki yötä päivää. Kukin apteekki hoiti yöpäivystyksen vuorollaan. Jäätyään yksin päivystävä farmaseutti laittoi ulko-oven lukkoon kello 22, mutta soittokellolla pääsi eteiseen palveltavaksi.
"Useimmiten yöasiakkaat tulivat lääkäripäivystyksestä hakemaan reseptilääkettä. Välillä joku kuitenkin saattoi vaikka jouluaattoyönä tulla tutti- tai hammasharjaostoksille."
Kun lääkäripäivystys alkoi antaa potilaille lääkkeiden aloituspakkauksia, yöpäivystykset jäivät historiaan.
Tuula Tyykilälle apteekkiaika on jäänyt muistoihin iloisena ja rikkaana aikana.
"Asema-Apteekissa on aina ollut hyvä henki ja työilmapiiri. Aloittaessani meitä oli monta suunnilleen samanikäistä naista. Koimme yhdessä perheenperustamiset, vauvauutiset ja osasta on tullut likeisiä elinikäisiä ystäviä."
